YSTÄVÄKIRJEET 1/2002 - 12/2002 ============================== PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 1/2002 Rakas katulasten ystävä! On vaikea tajuta mitä katulapsen mielessä myllertää, kun joutuu jatkuvasti elämään väärien elämänmallien keskellä, tuntien omassa sisikunnassaan vellovan sekamelskan. Kokien jatkuvasti liian suuret ulkoiset vaatimukset, suorittamispakot. Siksi on paettava, paettava johonkin. Usein se jokin on liimatuubi, joka muovipussiin puristettuna antaa hetken unohduksen. Kadun maailma on kova, sen kovuuden kokee lapsi siten, ettei hän uskalla luottaa enää keneenkään. Sen kokevat konkreettisesti katupartiomme, jotka nytkin tammikuun pimeinä pakkas-iltoina partioivat katulasten parissa, pyrkien saamaan heihin edes jonkinlaisen kontaktin, jotta he voisivat kokea kristillisen rakkauden kerran elämässään ja näin voisivat nähdä mahdollisuuden saada apua kurjaan elämäänsä. Pietarin kaduilla on todella paljon nälkäisiä, likaisia, sairaita ja muulla tavoin laiminlyötyjä lapsia, jotka Jumala on laskenut sydämellemme ja siksi säästä piittaamatta katupartiomme haluaa kiertää auttamassa heitä. (Paavalin kirje room. 10:15 "ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!") Lapset jotka ovat kauttamme saaneet avun ja asuvat suojakodeissamme eläen siellä lämpimissä ja turvallisissa olosuhteissa haluavat toivottaa (kääntöpuolella) piirtämillään tervehdyskorteilla, rakkaat ystävämme ja tukijamme suurkiitoksen menneestä vuodesta ja toivottaa teille kaikille vanhoille ja uusille ystäville mitä parhainta uutta vuotta 2002. Pietarin katulapsityöntekijöiden puolesta Teitä kiittäen ja toivottaen siunattua ja hyvää uutta vuotta. Pietarin katulapset r. y. Keijo Parkkunen Puheenjohtaja PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 2/2002 Rakas katulasten ystävä! Olen kirjoittanut viime aikoina teille toisenlaisesta maailmasta, sellaisesta josta saamme lukea ja nähdä lehdistä uutisointina, kuvavälähdyksinä tv:stä, lapsien katseiden hätähuudosta, mutta kuuleeko maailma? Näkevätkö, kuulevatko? Varmasti nähdään ja kuullaan, mutta nyky-yhteiskunta on jotenkin turtunut tuskaan ja hätään, sanotaan että lasten on tulevaisuus, hyväosaistenko? Ei, vaan kaikkien. Siksi emme saa antaa rakkautemme kylmetä, vaan ammentaa sitä Jumalan sanasta, Sillä Jumala on rakkaus, Jeesus sanoo Matt.25:35-36, "Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni." Siksi työntekijämme Pietarissa jaksavat tehdä tätä raskasta työtä, koska heillä on rakkaus lapsia kohtaan, ja vielä yksi tärkeimmistä siunauksista, meillä on teidät tukenamme, kiitos että saamme lähettää ystäväkirjeemme, joka kertoo toiminnastamme katulasten parissa. Tammikuussa käynnistäessämme tämän vuoden ruokalatoiminnan, allekirjoittaneella oli ilo osallistua vuoden ensimmäiseen katulasten avustus-ruokala –tilaisuuteen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka työntekijämme touhusivat järjestäen käytännön asioita ruokalan henkilökunnan kanssa (Minua tahtoo aina naurattaa kun näen keittäjien komeat venäläiset työhatut). Ruokala on aivan tavallinen venäläinen vaatimattomasti kalustettu, mutta siisti n. 10 kertaa 20 m yksinkertainen sali, jonka sivustalla on itsepalvelu keittiölinjasto. Keittäjä olikin jo valmiina palvelemaan nälkäisiä lapsia kun heitä pelmahti sisälle n. 10 hengen ryhmä, pyysin heti ensimmäisiä lapsia kanssani ryhmäkuvaan, jolla lähetämme teille terveiset ja kiitokset, että tänäänkin voitiin ruokkia nämä pienet masut. Hetken päästä olikin jo melkein joka pöydässä lapsia syömässä. On olemassa sanonta: ”Kun antaa, niin saa”. Minä sain sydämeeni ilon saadessani olla auttamassa näitä ihania nuoria. Kiitos ystävämme, että saamme sulkeutua esirukouksiisi, kiitos että muistat meitä. Keijo Parkkunen puheenjohtaja RAKAS YSTÄVÄ! Talvi on tullut, on satanut lunta ja meillä on enemmän huolia. Varastosta otetaan esille sukset ja kelkat, joita täytyy laittaa kuntoon. Talviloma on kohta tulossa ja me olemme miettineet leirin järjestämistä meidän kahden turvakodin lapsille. ”Nadezda” – turvakodissa järjestimme kastetilaisuuden niille lapsille, joita ei ollut kastettu. Oli hieno juhla! Lapset käyttäytyivät hyvin, heidät oli valmistettu tälle Sakramentille. Heidän kanssaan oli opiskeltu Raamattua ja keskusteltu usein. Meidän lapsemme olivat olleet kiireisiä valmistellessaan joululahjoja ystävilleen, sukulaisilleen ja tietysti kasvattajilleen melkein jouluun asti. Sehän on erittäin mieluisaa puuhaa. Ensimmäinen lukukausi loppui joulukuussa. Neljä poikaa ja kaksi tyttöä päättivät lukukauden ilman kolmosia (Venäjällä paras numero koulussa on vitonen ja huonoin ykkönen). Viisi tyttöä ”Masha” -kodista viettivät joulun ja uuden vuoden Suomessa. Venäjällä lapset olivat lastenleirillä ”Nuoruus”, joulukuun 29:stä tammikuun 13. päivään. Perhe-, lapsuus- ja nuorisopolitiikan asioiden komissio maksoi matkat. Lapset viihtyivät leirillä, he osallistuivat toimintoihin ja toivat sieltä paljon diplomeja. He ottivat vastaan uuden vuoden ja viettivät joulua siellä, hiihtivät ja ajoivat kelkoilla. Kasvattajat tekivät kaikkensa, jotta lapset viihtyisivät. Olimme tyytyväisiä, että siellä oli lämmintä ja vaikka oli talvi ja pakkasta, lapsilla ei ollut kylmä. Lapset ovat kunnostaneet huoneitaan ja muita tiloja turvakodissa. Kannattaa katsella huoneita ja tiloja, he ovat tehneet sen rakkaudella ja innolla. Tammikuun iloinen tapahtuma oli, kun käynnistimme tämän vuoden ruokalatoiminnan. 20 lasta tuli ruokailemaan. Käymme taas yöpartiolla 15. tammikuuta alkaen. On hienoa, että te suomalaiset tukijamme olette uskollisesti jaksaneet tukea työtämme, haluamme kertoa myös että maailman lääkärit –järjestö ja ruotsalainen lääkärimissio –järjestö luottaa meidän työhömme ja tukee meitä. Suuri kiitos Teille avustanne tämän vuoden aikana. Kiitos myös rukouksistanne. Pietarin Lastensuojeluyhdistys ja lapset turvakodeissa ”Masha” ja ”Nadezha”. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 3/2002 Rakas katulasten ystävä! Kysyin taannoin yhdessä kirjeessämme retorisen kysymyksen, onko maailma pahan vallassa? Olemme saaneet aistia kotoisessa suomessammekin pelon häivähdyksiä, terrori on tunkeutunut tajuntaamme pysyvästi. Pienet ystävämme Pietarin kellareissa elävät todeksi terrorin olemassaoloa päivittäin hetkestä hetkeen. Tunteettomat sutenöörit ja hyväksikäyttäjät aikaansaavat lapsissa ikuisia traumoja ja sielun vammoja, joita täällä suomessa emme osaa, emmekä voi helposti ymmärtää. Meidän lapsemme täällä kotimaassa (kiitos Jumalalle) voivat käydä koulua, saada turvallista opetusta, huolenpitoa, jota vailla kadulla ja kellareissa elävät lapset Pietarissa ovat täysin. Voimme vain arvailla mitä pienessä päässä liikkuu kun sisällä tunnemaailmassa on täydellinen sekamelska. Katupartio-automme saapuessa lapset ilahtuvat suuresti saadessaan lämpimän teekupin ja leivän nälkäänsä. Nyt kylmänä ajankohtana iloitsemme kun ruokalamme on ollut runsaassa käytössä lapsien tullessa lämmittelemään. Samalla kun henkilökuntamme ruokkii heidät, he antavat lämpimiä ja puhtaita vaatteita, jonka yhteydessä haastattelevat heidät, pyrkien saamaan henkilökohtaisen kontaktin auttamista varten. Sosiaalityöntekijämme antavat heille kristillistä rakkautta ja läheisyyttä, jotta lapset voisivat kokea, että on myös olemassa toisenlaisia aikuisia. Aikuisia, joita ei tarvitse pelätä, aikuisia jotka kuuntelevat, ymmärtävät, hymyilevät hymyilevien kanssa, itkevät itkevien kanssa, toisin sanoen myötäelävät lasten vaikeuksissa lohduttaen, samalla kertoen että kadulta on mahdollisuus päästä pois, turvakotiin, toisenlaiseen elämään. Uudessa logossamme, joka on uskovan taiteilija Vilho Nokelaisen piirtämä, kuvastuu Jeesuksen kädet suojelevana, ohjaavana, aivan kuin Jeesus sanoisi koville maailman ihmisille ”sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Sellaista kutsua katutyöntekijämme haluavat lapsille viestittää. Sonjan uusi elämä Nyt on hyvä hetki katsoa edellistä kirjettä, ja palauttaa mieleen hänen elämänsä kurjuus. Sonja Samurina on 12 –vuotias, hän asui ullakolla neljä vuotta. Äiti on invalidi ja hänellä on kuusi lasta. Heillä ei ollut laisinkaan ruokaa. Sonja kerjäsi äitinsä kanssa keskustassa, ensimmäisen luokan jälkeen hän ei ole käynyt koulua ollenkaan. Hän tuli turvakotiimme hyvin nälkäisenä, kaksi ensimmäistä viikkoa hän ei tahtonut saada kyllikseen ruoasta, niin uutta se oli hänelle kun ruoka ei loppunutkaan. Nyt hän on mennyt toiselle luokalle ja menestyy hyvin. Nyt hän sanoo: ”En tiennyt että turvakodissa voi asua näin hyvin ja turvallisesti, alussa ajattelin että karkaan, mutta nyt haluan vain olla täällä. Pidän tästä kovasti”. Koemme kiitollisina jos voit olla mukana rukouksin ja mahdollisuuksiesi mukaan taloudellisin avuin antamassa katulapsille mahdollisuuden elämisen arvoiseen lapsen elämään. Pietarin katulapset r. y. Keijo Parkkunen puheenjohtaja RAKAS YSTÄVÄ! Talven viimeisenä kuukautena vietimme juhlaa tyttöjen Masha-turvakodissa. Lämmin koti kärsiville lapsille täytti 5 vuotta! Juhlaan osallistui monia vieraita: Kalinin ja Moskovan kaupunginosan edustajia, suomalaiset tukijamme Pietarin katulapset ry:stä edustajinaan Keijo Parkkunen, Tuomo Pöyhönen ja Stina Finnilä, Tanskan konsulaatin edustajia, toimittajia, televisio. Lapset olivat käyttäneet paljon aikaa erinomaisen ohjelman valmistamiseen ja esitys meni erittäin hyvin. Vielä kerran vakuutuimme siitä, miten lahjakkaita lapset ovat vaikka heidän elämänsä on ollut vaikeaa. Tytöt tanssivat ja pojat hämmästyttivät meitä näyttelijäntaidoillaan. Kaikki poikien turvakodin pojat osallistuivat Punahilkka-näytelmään. Vanhimmat pojat, Vanja, Kostja ja Zenja esittivät televisiosta tutun Stenkyn. TV-toimittajat nauroivat itselleen niin, että kyyneleet tulivat silmiin. Molempien turvakotien lapset lähtivät Nadezda-turvakotiin diskoon konsertin jälkeen. Meille tuli turvakotiin helmikuun alussa uusi poika, 12–vuotias Denis Davidov. Hän on elänyt äitinsä kanssa kadulla ja tuttavien luona. He asuivat aiemmin Norilskissa, sitten muuttivat Etelä-Sahaliniin. Koska sieltäkään ei löytynyt töitä, he elivät hyvin köyhää elämää ja Denisin äiti päätti tulla Pietariin, jossa hänellä on kaukaisia sukulaisia ja jossa hän aikoinaan opiskeli Kasvatustieteellisessä yliopistossa. Mutta sukulaiset eivät ottaneet heitä vastaan vaikkakaan he eivät koskaan kieltäytyneet antamasta pojalle ruokaa. Äidin ja pojan piti elää kadulla, he kävivät kirkoissa, keräsivät paperia ja pulloja ja tekivät töitä maatiloilla saadakseen ruokaa. Nyt poika asuu turvakodissa. Vaikka hän on 12–vuotias, hän on käynyt koulua vain neljä vuotta. Denisin tarina on surullinen, mutta valitettavasti aika tavallinen tarina ihanassa, isossa ja kauheassa kaupungissamme. Sen ohella haluamme kertoa jostakin hyvästä. Katja Shahova ilahduttaa meitä jatkuvasti menestymällä modernin tanssin kilpailuissa, joissa hän äskettäin voitti ensimmäisen palkinnon Pietarissa. Katja lähti opettajansa Nastja Baharevan kanssa kurssille Moskovaan 20. helmikuuta. Maaliskuussa tyttö lähtee Valkovenäjälle, missä hän osallistuu kansainväliseen sporttitanssikilpailuun. Katja toivoo, että hänestä tulee musiikin- ja tanssinopettaja. Näyttää siltä, että tyttö on löytänyt paikkansa elämässä. Tällainen menestys ei ole hämmästyttävä, jos joku koko sydämellään ja sielullaan yrittää auttaa lasta. Helmikuun puolivälissä oli kovat pakkaset ja sen takia ruokalaan tuli paljon katulapsia. Aiemmin ruokalassa kävi päivittäin enintään 65 lasta, nyt syömässä käy 80 – 94 lasta. Heistä 24 asuu kellarissa, yhdeksän kriisiasunnossa ja muistakin vain 22 asuu kotona. Muut eivät suostu kertomaan itsestään tai siitä, missä asuvat. Tämä on vain pieni osa kaupungin koko kuvasta. Sosiaalipalvelumme voimavarat ovat valitettavasti rajalliset. Viisi sosiaalityöntekijäämme eivät pysty auttamaan kaikkia kodittomia. Toivomme, että voisimme joskus palkata enemmän sosiaalityöntekijöitä. Yöpartiomme on löytänyt uusia lapsia Ladozkaja-metroaseman tienoilta. Kaksi tyttöä, Nadja ja Olja, tulevat sinne kerjäämään Vsevolovskista. Nadja sanoo, että he ”keräävät rahaa”. Tyttö on 14–vuotias ja hän on käynyt koulua vain 4 luokkaa. Sitten äiti päätti, ettei tytön kannata opiskella ja haki tytön paperit koulusta. Sen jälkeen tyttö päätti ”kerätä rahaa”. Kuten näette, on kaupungissa paljon ongelmia, mutta Jumalan ja Teidän avulla yritämme ratkaista niitä. Olemme kiitollisia Teille tuesta, jota annatte meille. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 4/2002 Rakas katulasten ystävä! Olemme kuulleet sanonnan ”paremman huomisen puolesta”, sanonta joka muuttuu fraasiksi ilman tekoja, saamme tietoja median ja muiden informaatio-kanavien kautta jatkuvasti kuinka Pietarin katulapsien elämä on säälimätöntä kamppailua, mutta avusta ja auttajista saamme hyvin vähän tietoa, niistä ihmisistä jotka uhrautuvaisesti työskentelevät auttaakseen näitä lapsia. Median tulva tietoisuuteemme on valtava, mutta silti, sydämellinen kiitos Teille rakkaat tukijat ja esirukoilijat, Teidän avullanne työ jatkuu, samalla kun esim. katupartiot etsivät lapsia, työ myös suojakodeissa toimii, haluan kertoa teille kahdesta ”Masha” -suojakodissa asuvasta tytöstä. ELJA Hän on 14-vuotias ja on asunut suojakodissa 3,5 vuotta. Kun Elja syntyi, hänen äitinsä ei edes rekisteröinyt häntä mihinkään. Elja ei opiskellut missään eikä hän ollut missään kirjoilla. Hän meni kouluun vasta kun tuli meille suojakotiin 10-vuotiaana ja aloitti tietenkin ensimmäiseltä luokalta. Hänen äitinsä on alkoholisti. Äiti ei ole töissä, eikä hänellä ole asuntoa. Isä on kuollut. Turvakodissa Eljalle alkoi uusi elämä. Hän on jo edennyt hyvin koulussa, ja opiskelee ahkerasti, hän kertoo pitävänsä kirjonnasta ja piirtämisestä. NATASHA Natasha on asunut suojakodissa kaksi vuotta. Emme tiedä missä hänen äitinsä on, isä ei ole tiedossa. Natasha ei myöskään ole missään kirjoilla eikä hänellä ollut asuntoa. Hänellä on kyllä vanhempi sisar, mutta hän ei halua kasvattaa Natashaa. Hän asui sisäoppilaitoksessa, mutta viimeisen vuoden hän oli kadulla, eikä käynyt koulua. Nyt asuessaan turvakodissamme hän käy iloisena seitsemättä luokkaa, kertoo pitävänsä hevosista, hänellä on ollut myös mahdollisuus ratsastaa ja hoitaa hevosia. Nyt hänellä on kaikki hyvin ja hän on iloinen turvallisesta kodista jonka hän saa turvakodissamme, joka toimii ainoastaan lahjoitusvarojen turvin. Kiitos Teille ystävät, että saamme tuoda viestiä kotiinne Pietarista ja kertoa työstämme. Markuksen evankeliumissa saamme lukea kuinka lapsia tuotiin Jeesuksen tykö, myös työntekijämme haluavat viedä Jeesuksen rakkautta lasten elämään. Siunaavin terveisin Pietarin katulapset r. y. Keijo Parkkunen puheenjohtaja sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Talvi ja kevät kamppailevat keskenään maaliskuussa. Tuntuu siltä, että kevät on voittanut. Vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa aina työhömme. Talvella katulapset yrittävät löytää paikan missä asua ja siksi tilanne on vakaa kun on kylmää. Tärkeä tehtävämme talvella on antaa tarvitseville lämpimiä vaatteita. Monet lapsista ottavat maaliskuun tuulet vastaan kuin muutoksen merkin ja vaihtavat asuinpaikkansa kellariin. Keväällä lapsia on enemmän kaduilla, koska he karkaavat kotoa ja lastenkodeista. Näin voidaan ilmeisesti myös selittää suurempi määrä syöjiä ruokalassa. Tarkastajan listalla on jo 138 henkilöä. Yksi ihminen ei pärjää siellä, joten meidän piti lähettää sinne toinenkin sosiaalityöntekijä. Löysimme kolmelle lapselle paikan kriisiasunnosta. Sosiaalityöntekijämme löysi Tanjan (14), Suomen rautatieasemalta. Tyttö oli karannut Priozerskin sisäoppilaitoksesta, mistä hänet haluttiin toimittaa mielisairaalaan. Löysimme tytön tädin, joka aikoo ottaa tytön holhoukseensa. Saimme ylipuhuttua Tanjan palaamaan sisäoppilaitokseen ja käymään lukuvuoden loppuun sillä aikaa kun täti hoitaa holhouspaperit kuntoon. 17-vuotias Artur puolestaan palasi kotiin Sapernoje-kylään, missä hän aiemmin asui äitinsä, siskonsa ja isäpuolensa kanssa. Hän karkasi aikanaan tyttöystävänsä perässä Pietariin, missä tyttö asuu ja opiskelee. (Nuoret eivät karkaa kotoa vain sosiaalisista syistä. Me olemme vain kaiken näkemämme lian keskellä unohtaneet että 17-vuotiaat myös rakastuvat…). Sergein (15) luo on tulossa kesällä hänen isänsä ottaakseen hänen mukanaan Kazakstaniin. Siihen asti poika opiskelee Mitjurinski-ammattikoulussa ja asuu opiskelija- asuntolassa. Sasha Manukjan otettiin Nadezda-turvakotiin päivälapseksi. Hän käy muiden kasvattiemme kanssa koulua, tekee läksyt koulun jälkeen, syö päivällistä ja leikkii heidän kanssaan, mutta yöpyy kotonaan. Meidän oli pakko tehdä näin, koska Sasha palasi kadulle, vaikka oli viime vuonna palannut kotiinsa. Hän asuu yhdessä huoneessa äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Huone on pieni ja ahdas. Vaikka suhde sukulaisiin olisi kuinka hyvä, kuka tahansa tuntee olonsa epämukavaksi sellaisessa häkissä. Mitä sitten sanoa Sashasta, jonka suhde äitiin ei ole hyvä? Poika karkasi kadulle ja sosiaalityöntekijät löysivät hänet sieltä. Nadezdassa on maaliskuussa tapahtunut vielä kaksi asiaa. Sasha Vorobjov muutti toiseen turvakotiin. Toiseksi turvakoti sai kaksi tietokonetta, ei ihan uusia, mutta toimivia ja nyt pojat voivat kirjoittaa ja pelata niillä. Katja Shahova lähtee Valko-Venäjälle niin kuin kirjoitimme. Hurraa! Me toivomme, että hän voittaa ja voi kilpailla vielä korkeammalla kansainvälisellä tasolla. Uskomme, että tekin toivotte niin. Pietarin Lastensuojeluyhdistyksen työntekijät ja lapset Masha- ja Nadezda-turvakodeista. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 6/2002 Hyvä katulasten ystävä! Näin kesän kynnyksellä monen mielen täyttää ihana kesän odotus, joka on jo toteutunutkin lämpimien ilmojen helliessä maatamme jo toukokuussa. Pietarissa on myös lämmin ja kaupunki saa juuri näinä aikoina havahtua sen vaikeaan ongelmaan, juuri kun tavallinen Pietarilainen kävelee töistä kotiin kauniina kesäpäivänä, hän joutuu kohtaamaan silmästä silmään metroasemien käytävillä elävät pienet lapset, heidän silmissään ei ole minkäänlaista ilmettä, usein ne ovat sameat. Monet jo tuntevatkin yhdistyksemme katupartio-työntekijät heidän selkeästi työhön suuntautuvista univormuistaan, selässä lukee suurilla kirjaimilla yhdistyksemme nimi ja kaiken keskellä on risti, se kertoo ympärillä oleville, että tämä työ on kristillisellä pohjalla tapahtuvaa vapaaehtoista humanitääristä työtä lasten hyväksi. Pääpiirteittäin lapset ovat kaduilla seuraavista syistä: Yksinhuoltajaperhe Yleensä äiti on yksinhuoltaja, äidillä on hyvin pienet tulot tai ei ole tuloja lainkaan. Perheessä voi olla useita lapsia. Äiti lähettää lapset metroasemille kerjäämään tai hankkimaan rahaa eri muodoissa. Yksi vanhemmista istuu vankilassa Perheissä, joissa isä istuu vankilassa on vaikea taloudellinen tilanne, ja äidin täytyy tehdä paljon töitä. Siinä tapauksessa hänen on vaikea hoitaa lapsia ja kontrolloida heitä. Lapset, jotka ovat karanneet lapsilaitoksista Karkurilapsilla on vain kaksi mahdollisuutta: palata laitokseen tai itsenäisesti ansaita jotenkin rahaa, jotta voisivat elää. Tällaiset lapset tarvitsevat heti sosiaalityöntekijöiden apua. Lapsia esikaupungeista Nämä lapset tulevat kaupunkiin. He karkaavat köyhyyttä pakoon ja toivovat parempaa elämää. Juuri siksi on äärettömän tärkeää auttaa näitä turvattomia lapsia, jotta he eivät joutuisi hyväksikäytetyiksi. Uskon, että tämän katupartiotyön ohella juuri ruokalatoiminnan ylläpitäminen on Jumalan siunaama työmuoto, koska siten saavutamme kerralla kymmeniä puutteenalaisia lapsia. Sellainen rauhallinen ilmapiiri, joka vallitsee ruokalassa, on omiaan herättämään lapsen luottamusta työntekijöitämme kohtaan ja näin voidaan aloittaa työ kulloisenkin lapsen kohdalla. Nyt meillä on kiireinen aika tehdä monia valmisteluja, että voisimme viedä mahdollisimman monta lasta kesäleirille, joka on parasta mitä lapsille voi tapahtua vaihtoehtona jäämisen tähän likaiseen huonoilmaiseen kaupunkiin. Tekemällä hyvää lapsille, teemme samalla hyvää omalle elämällemme, kiitos teille että saamme lähettää tämän ystäväkirjeen kotiinne kertoen ajankohtaisista asioista katulapsityössä. Kiitos myös teille, jotka muistatte rukoilla työmme puolesta ja siunata näitä lapsia. Kaikkien teidän kanssanne voimme yhtyä yhdessä raamatun jakeeseen katsoessamme mitä Jeesus tekee, Markus 10:16 ”Hän otti heidät syliinsä ja siunasi heitä” Siunaavin terveisin Keijo Parkkunen puheenjohtaja Sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Nyt toukokuu on tullut. Täytyy sanoa, että toukokuu on tänä vuonna erityisen lämmin. Sää on kerta kaikkiaan ihana ja se on erityisen mukavaa, koska melkein puolet toukokuusta on juhlaa. Venäjällä kevään juhla on voiton päivä. Myös lasten aika on kulunut hyvin. Tytöt turvakodista ”Masha” kävivät järvellä juhlapäivinä ja he kävivät myös luonnonsuojelualueella Toksovon kylässä, missä kasvatetaan visenttejä. Viides toukokuuta meille tuli käymään suomalaisia, jotka järjestävät meille kesäleirejä Suomessa. Meidän tyttömme kulkivat mielellään heidän kanssaan juhlallisessa Pietarissa ja näyttivät heille Pietarin nähtävyyksiä. Tytöt kävivät voitonpäivänä katsomassa ilotulitusta, joka järjestetään joka vuosi samana päivänä. 10. toukokuuta tuli vielä yksi ryhmä ja tytöt kävivät heidän kanssaan Pietarhovissa linja-autolla, siellä he kävivät myös ortodoksisessa kirkossa. Mutta toukokuu on myös vaikea, koska se on viimeinen kuukausi koulussa ja siksi pitää keskittyä koulutyöhön. Mutta meillä ei ole syytä olla tyytymättömiä, koska kaikki tytöt ovat opiskelleet hyvin tänä vuonna. Olga Borta ja Ryfina Balakireva suorittivat koulun loppuun ja nyt he pyrkivät jonnekin opiskelemaan. Pojat turvakodista ”Nadezda” ovat myös viettäneet juhlapäiviä. Osa lapsista kävi vanhempiensa luona, muut kävivät elokuvissa ja urheilukerhossa. Pojat kävivät voitonpäivänä katsomassa ilotulitusta tyttöjen kanssa. Sekä turvakoti ”Masha”, että ”Nadezda” viettivät Vanja Kudinovin 18-vuotispäivää 5. toukokuuta. Myös Sergei Puhov turvakodista ”Nadezda” suoritti yhdeksän vuotta pitkän koulun loppuun ja nyt hän pyrkii lukioon. Meidän poikiamme kutsuttiin 29. toukokuuta Kirovin kaupunginosan kesäurheilukisojen avajaisiin. Se oli erityisen kivaa meille koska meidän poikamme ovat voittaneet Kirovin kaupunginosan pöytätennisturnauksen. Me toivotamme pojille onnea. Jatkamme sosiaalityötä kadulla. Meidän sosiaalityöntekijämme käyvät yöpartiolla ja yrittävät auttaa lapsia, joista ei pidetä huolta. Valitettavasti on vielä paljon lapsia ”Lomonosovskaja” -metron lähellä ja myös muilla metroasemilla. Mutta me näemme jo tuloksia. Tämän kuukauden aikana olemme onnistuneet löytämään monelle lapselle paikan turvakodista ja muista sosiaalilaitoksista. Löysimme esimerkiksi Koljan (12) ”Lomonosovskaja” –metron kellarista. Hänen vanhempansa ovat alkoholisteja, poika asui kadulla. Hän ei opiskellut missään. Löysimme hänelle paikan ”Feodor” –turvakodista ja nyt hänen elämänsä on parempi. Siskokset Erofimova-Nastja ja Liisa asuivat myös kadulla. Heidän äitinsä on alkoholisti. Isää ei ole, eikä kukaan pitänyt huolta tytöistä. Onnistuimme löytämään heille paikan ”Dom trudoljubija”-turvakodista. Vanhemmat pakottivat Mishaa Mihaileevaa (10) keräämään pulloja, he löivät häntä. Seurauksena pojalla oli aina mustelmia ja hiertymiä. Löysimme pojalle paikan ”Vera”–turvakodista. Ira Kashinskaja asui myös kadulla ja haisteli liimaa. Mutta meidän sosiaalityöntekijöidemme ansiosta hän pystyi palaamaan kotiin perheensä luo. On paljon sellaisia esimerkkejä. Meidän on erittäin mukavaa huomata, että me teidän ja Jumalan avulla olemme pystyneet auttamaan niin paljon lapsia. Toivomme, että voimme jatkossakin auttaa heitä. Rakkaudella Pietarin Lastensuojeluyhdistyksen työntekijät ja ”Masha” ja ”Nadezda” –turvakotien lapset. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄNKIRJE 7/2002 Hyvä katulasten ystävä! On taas tullut se aika vuodesta jolloin Pietarin katulapsi-ongelma kulminoituu kamppailuun olemassa-olosta niiden katulasten osalta, joiden kohtaloksi on joutua kodista kadulle ajautumiseen; huonon kohtelun, nälän, ja köyhyyden, vanhempien alkoholismin tai huumeidenkäytön johdosta. Lapsia ajautuu kadulle myös siksi että markkinatalous on Venäjällä aiheuttanut hyvin negatiivisen ilmiön: lastentarhoja on myyty pankkien ja firmojen toimitiloiksi, musiikkikoulut ja taidekerhot ovat muuttuneet maksullisiksi. Lapsilla ei ole enää mitään paikkaa mihin mennä, kun kotona on vaikeaa. Markkinatalouden jyllätessä vähäosaiset joutuvat kokemaan yhä suurempaa puutteenalaisuutta ja kovuutta, pahinta ehkä on kuulla kommentteja ” katulapset, eihän niitä kannata auttaa, nehän vain varastavat. ” Kyllä, sehän on totta, toiset varastavat. Mutta heidän auttamisensa täytyykin tapahtua sydämen tasolla, joka täytyy saada avautumaan, jotta muutos voisi tapahtua. Olemme keväällä suomalaisten ystävien toimesta suojakodeissa pidettyjen pyhäkoulujen puitteissa saaneet havaita, kuinka vastaanottavaisia lapset ovat, kun heille oikealla tavalla kertoo Jeesuksen opetuksista ja rakkaudesta. Psalmissa 10:14 sanotaan: "Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa. Sinä ole orpojen auttaja." Siksi työ katulasten parissa; ruokkiminen, hoivaaminen, ja toisenlaisen aikuisuuden mallin näyttäminen on äärettömän tärkeää, että he voisivat nähdä, ettei heitä ole todellakaan hyljätty aikuisten maailmasta. Ystäväni, pidetään lapset ajatuksissamme, ja rukouksissamme, ja jos sinulla on mahdollisuus avustaa taloudellisesti niin kiitos. Tämä siksi, jotta voisimme antaa lapsille mahdollisuuden ihmis-arvoiseen elämään. Siunattua kesää kaikille ystävillemme joille saamme lähettää tämän ystäväkirjeemme joka kertoo ajankohtaisista tapahtumista katulapsityön rintamalla. Keijo Parkkunen Puheenjohtaja Sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Nyt kesä on tullut –lomien aika. Kuten jo edellisessä kirjeessä kirjoitimme, kaikki lapset ovat päättäneet kouluvuoden hyvällä menestyksellä. Monet heistä ovat päässeet kouluihin/oppilaitoksiin jotka ovat erikoistuneet eri aineisiin, että he saisivat ammatin. Vaikka lapsemme valmistautuivat tentteihin, he olivat mukana viettämässä kansainvälistä lastensuojelupäivää 1. kesäkuuta. Se on meille kaikille erikoinen päivä, koska se on meidän ammattijuhlamme ja halusimme viettää sitä niin että muistaisimme se kauan. Pojat turvakodista ”Nadezda” kävivät sinä päivänä Jekaterinogorskin huvipuistossa ja illalla katoimme pöydän ja juhlimme pienenä työporukkana tätä päivää. Tytöt turvakodista ”Masha” viettivät myös iloisesti tätä päivää. He kävivät yhden kasvattajan luona kesämökillä, uivat, ottivat aurinkoa ja valmistivat Šaslikkiä (lihavarrasta). Valitettavasti emme voineet viettää kansainvälistä lastensuojelupäivää yhtä juhlavasti kuin viime vuonne, koska budjettimme on tiukka, mutta emme sure koska lapset olivat tyytyväisiä. Nuorimmat lapsemme turvakodeista ovat nuorisoleirillä. Lapset lähtivät kasvattajien kanssa sinne 10. kesäkuuta. Tytöt ja pojat uivat, ottavat aurinkoa ja ottavat osaa urheilukilpailuihin. Lapset viihtyvät hyvin siellä. Vanhemmat lapset menevät heinäkuussa työleirille. Nyt he asuvat turvakodeissa, mutta se ei tarkoita sitä, että he vain lepäisivät. Esimerkiksi pojat, Kostja ja Vanja, turvakodista ”Nadezda” ovat harjoitelleet ammattikoulussa ja auttavat nyt tekemään remonttia turvakodissa. Tytöt turvakodista ”Masha” eivät myöskään laiskottele. He auttavat pitämään järjestystä yllä turvakodissa, he pesevät ja siivoavat. Kaksi tyttöä, Rufina Balakireva ja Larissa Tjeremhina ovat suorittaneet ammattikoulun loppuun tänä vuonna. Hoitajat yrittävät auttaa heitä löytämään työpaikan. Lapset lähtevät nuorisoleirin jälkeen Suomeen ja sitten Ruotsiin, jossa he perinteisesti käyvät joka vuosi meidän suomalaisten ja ruotsalaisten ystäviemme ansiosta. Kiitos Teille avustanne ja huolenpidostanne. Jumala siunatkoon Teitä. Pietarin Lastensuojeluyhdistyksen työntekijät sekä ”Masha” ja ”Nadezda” turvakotien lapset PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄKIRJE 8/2002 tulee myöhemmin. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄKIRJE 9/2002 Hyvä katulasten ystävä! (Ote Maisa Järvelän artikkelista Kokkolalaisten avustustyöntekijöiden avustusmatkasta). "Pietarilla on kahdet kasvot". Upea Pietarin keskusta on vain osa suurkaupungin arkipäivästä. Toinen todellisuus löytyy esimerkiksi laitakaupungin metroaseman liepeiltä, rapistuvien talojen vinteiltä ja kellareista sekä kaupungin viemäreistä. Niissä asuu tuhansia lapsia vailla oikeaa kotia puhumattakaan vanhempien suomasta turvasta. Venäjän katulasten määrästä liikkuu monenlaisia arvioita, Pietarissa heitä on tuhansia. 23-vuotias sosiaalityöntekijä, Olga Zemljakova, tuntee 200 erilaista tarinaa, eikä yksikään niistä ole iloinen. Toki hän tuntee myös toiveikkaitakin tarinoita. Hän on Pietarin lastensuojeluyhdistyksen työntekijä. Hänen työtovereitaan ovat mm. Irina Potapenko ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Leo Osipow. Yhdistyksen talous on ulkomaisten lahjoitusten varassa. Pääosa vaateavusta tulee Kokkolasta, katulasten kirpputoria ylläpitävältä Pietarin sini-valkoenkelit yhdistykseltä. Sen taustalla on Ulla Matsonin johdolla muutama kymmenen vapaaehtoista. Valtion lastenkodeissa olot ovat huonot. Työntekijät eivät ole motivoituneita huonon palkkauksen takia ja he kohtelevat siksi lapsia huonosti. Niinpä niistä karkaillaan. Olga Zemljakova kertoo, että yksityisistä turvakodeista lapset eivät juurikaan karkaa. Moni katulapsi jättäisi "villin ja vapaan" elämänsä, jos paikka turvakodissa löytyisi. Paikkoja on kuitenkin vähän, siksi hätäapua annetaan kriisikodeissa, mutta huonokuntoisina niiden toiminta on koko ajan vaarassa loppua. Myös ruokalat alkavat taas tarjota katulapsille ja kodeissa asuville vähävaraisille lapsille ruokaa syksyn tullessa. Työsarka on loputon. Jotkut avustustyöntekijätkin uupuvat kaiken kauheuden keskellä, kertoo Stina Finnilä, joka on käynyt Venäjällä avustustehtävissä jo 70 kertaa ja toimii avustusryhmän tulkkina. (Kokkola-lehti 14.08.2002) Niin rakas ystävä, työsarka on loputon muttei lohduton. Suojakodeissa on meneillään koulun aloitus, täytyy ostaa kirjoja, kyniä, kenkiä jne. Etelä-Karjalan Marttapiiriliitto, Riitta Sutisen johdolla matkaa tänä syksynä ryhmänsä kanssa antamaan sekä tyttökodille että poikakodille kotitalousneuvontaa kurssin muodossa. Ohjelmassa on ruoanvalmistusta, puhtaana pitoa sekä askartelua. Näin saamme yhdessä olla siunaamassa eri työnsuorittajien vapaaehtoista auttamista katulasten paremman elämän puolesta. Kiitos kun muistatte tätä tärkeää työsarkaa, siunausta alkavalle syksylle. Keijo Parkkunen puheenjohtaja sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Valtavalla ilolla kirjoitamme Teille mainiosti vietetystä kuukaudesta Suomessa ja Ruotsissa. Lapset ja kasvattajat eivät varmaankaan ole koskaan saaneet niin paljon vaikutelmia, niin paljon on kerätty kesän aikana. Kerrotaan kaikesta oikeassa järjestyksessä. Ensimmäinen leiri, jota lapsemme odottivat Suomessa, oli Kuopion leiri. Olemme tehneet yhteistyötä Kuopion kanssa jo seitsemän vuotta. Meidät otettiin ilolla vastaan, ruoka oli hyvää, ohjelma oli mielenkiintoinen. Me kävimme kukkapuutarhassa, ratsastuskoulussa, olimme laskettelukeskuksessa. Tietysti kukaan ei laskettele kesällä, mutta meillä oli mainio tilaisuus nähdä järvimaisema hiihtohissiltä. Kuljimme veneellä Kalavedellä. Pojat pelasivat jalkapalloa, kalastivat ja vanhemmat pojat saivat matkustaa kirkkoveneellä. Veneeseen mahtuu 14 soutajaa. Siellä ei ole matkustuspaikkoja ja kaikkien veneessä istuvien pitää soutaa airoilla. Leirin viimeisenä päivänä järjestimme pienet juhlat. Teimme näyttelyn lasten töistä. Lapset näyttivät sadun, joka kertoo kärpäsestä "Muuha-tsakatuuha". Meidän "lavatähtemme" Katja Shahova, joka näytteli hämähäkkiä sai erityistä suosiota. Sitten lähdimme leirille Kokkolaan, Pohjanmeren rannalle. Siellä olimme vain kolme päivää. Lapset uivat meressä ja soutivat veneellä. Pantomiimiteatteri "Debora" tuli käymään ja esiintyi meille ja mekin heille. Seuraava leiri oli Pörkenäsissä, myös Pohjanmeren rannalla. Siellä meitä ilahdutti mahtava hiekkaranta, jossa lapset olivat kaiket päivät. Talomme takana oli paljon mustikoita. Melkein koko viikon oli hieno sää ja lapset ottivat aurinkoa. Lapset keräsivät mustikoita ja kokit leipoivat meille mustikkapiirakoita teen kanssa. Vain kerran satoi ja silloin olimme huutokaupassa Purmossa. Aamusta sää oli kuuma ja aurinkoinen. Kävimme maatilalla, katselimme eläimiä, ratsastimme ja uimme järvessä. Sitten menimme Purmoon ja lapsemme esittivät sadun. Andrei poikakodista osoitti rohkeuttaan kun hän näytteli samovaaria. Hän oli pukeutunut hameeseen ja tanssi osansa. Eivät kaikki 14-vuotiaat kykene sellaiseen. Kun lapset lopettivat, alkoi kaatosade. Ihan kuin sade olisi odottanut, että lapset lopettaisivat. Lapset kumarsivat sateessa ja sitten sekä näyttelijät että yleisö piiloutuivat katon alle. Sateen takia tämä huutokauppa, jonka seurakunta järjesti piti siirtää 40 minuutilla. Huutokaupan jälkeen olimme iltakirkossa, jossa lapset yllättyivät laulusta. Vaikka oli jo myöhä ja vaikka olimme väsyneitä, he eivät lähteneet kirkosta ennen kuin laulajat lauloivat kaikki laulut muutaman kerran ja sanoivat: "Anteeksi, olemme väsyneitä ja haluamme mennä nukkumaan". Näin vietimme kaksi viikkoa vieraanvaraisessa Suomessa, joka jätti meille muistoja auringosta, merestä, iltanuotioista, makkaran paistamisesta ja kuuluisasta suomalaisesta saunasta. Pietarin lastensuojeluyhdistyksen henkilökunta ja lapset turvakodeista "Masha" ja "Nadezda". PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄKIRJE 10/2002 Rakas ystävämme! Haluan kertoa teille kahdesta Masha turvakodissa asuvasta tytöstä: Ensimmäinen tyttö on nimeltään Valeria Asmanskaja, syntynyt 01.11.1985. Hän tuli turvakotiimme 1999. Hänen äitinsä oli narkomaani, jonka johdosta Valeria sai ruokaa vain koulussa. Hän oli hyvin aliravittu ja hänellä oli vatsahaava kun hän tuli meille. Hän sai heti hoitoa sairaalassa ja kuntoutui. Viime kesänä saimme aikaan kontaktin äitiin ja Valeria on käynyt hänen kanssaan puhelinkeskusteluja, aika näyttää saadaanko aikaan yhteinen tapaaminen. Hän on nykyisin ahkera koululainen ja harrastaa käsitöitä, hän on luonteeltaan nöyrä tyttö ja pitää lapsista. Valeria haluaa kouluttautua lastenhoitajaksi. Toinen on tyttö nimeltään Katja Sahova, syntynyt 12.04.1987. Isä kuoli ja äiti joi, joten kukaan ei voinut kasvattaa Katjaa. Katu vei nuoren tytön. Hänet saatiin turvakotiin –98 nyt tänä vuonna äitikin kuoli. Saimme järjestettyä hänelle yhteyden äitiin ennen hänen kuolemaansa ja näin Katja-tytölle jäi parempi muisto äidistä kuin silloin kun hänet hyljättiin. Hänen elämänsä täyttää nykyisin koulunkäynti, hänellä on hyvä rytmitaju ja hän myös pitää lapsista. Katulapsityö ei saa rajoittua vain katu-työhön, vaan työ täytyy ulottaa jos mahdollista lapsen kotiin, vanhempiin. Siksi sosiaalityöntekijämme pyrkivät aina kun saavat tietää missä lapsi asuu, ottamaan yhteyden vanhempiin ja aloitttaa työ siitä mistä suhde on mennyt poikki. Suomalaisena on vaikea kuvitella ahdistusta, joka henkii tälläisista kodeista, siksi on tärkeää että työtä voidaan tehdä ja sitä täytyy tehdä kristillisestä näkökulmasta koska vain rakkaudellinen lähestyminen voi avata vanhempien kovan sydämen ja saada aikaan muutoksen. Jo ammoin Paavalikin tiesi mitä maailmassa tapahtuu. Paavalin kirje galattalaisille: 5:21 "Kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset…." 5:22 "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensä hillitseminen." Työ lapsen ja vanhempien välillä ( niillä kenellä heitä on ) muodostaa aina hyvin pitkän aika-jänteen. Siksi on äärettömän tärkeää että sosiaalihoitajamme voi olla jakeen 22 kaltainen. Koko työmme Pietarissa perustuu vapaa-ehtoisten lahjoitusten varaan, kiitos rakkaat tukijamme että olette uskollisesti tukeneet meitä niin taloudellisti kuin rukouksin. Siunaavin terveisin Keijo Parkkunen Puheenjohtaja Sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Edellisessä kirjeessämme kirjoitimme siitä miten lapset lepäsivät Suomessa. Valitettavasti voimme ilahduttaa vain turvakotien lapsia näin ihanalla kesällä. Mutta Pietarissa on myös valtava määrä kadulla eläviä lapsia, jolle kohtalo harvoin hymyilee, heitä joka askeleella odottaa tuho. Kuuma kesä 2002 osoittautui viimeiseksi 17-vuotiaalle Andeille Metroasemalta Bolshevikov. Hän oli huumetilassa, meni uimaan ja hukkui. Hänen ystävänsä ovat sitä mieltä että se ei ollut onnettomuus vain itsemurha. Nyt on vaikea tilanne katulapsien kanssa lähellä metroasemia ”Dibenko”, ”Proletarskaja, ”Gostinyj dvor”. Miilisi on ajanut lapsia pois metroasemalta ”Lomonosovskaja” ja he ovat siirtyneet ”Proletaskaja” ja ”Dibenko” asemille. Uudet kasvot ovat ilmestyneet ”Dibenko” asemalla. He ovat osaksi sellaisia lapsia joilla on vanhempia mutta vanhemmat ja koulu ovat hylänneet heidät. Ryhmässä on noin 14-15 lasta. Jotkut niistä ovat asuneet jonkun aikaa turvakodissa mutta karanneet sieltä. Sosiaalityöntekijän on sekä helppoa että hankalaa tehdä työtä tämän ryhmän kesken. On helppoa, koska kaikki ovat kaupunkilapsia, heillä on perheitä ja jos heidät sijoitetaan turvakotiin ei ole vaikeuksia asiapapereiden kanssa. On vaikeaa, koska he ovat riippuvaisia huumeista. He imppaavat ”Karat”(kenkälankkia ), käyttäytyvät oudosti ja on melkein mahdotonta sopia mistään heidän kanssaan. ”Ladozkaja” metroaseman lähellä ilmaantuu koko ajan lapsia, mutta ryhmä vaihtuu melkein joka päivä. ”Prospekt Bolshevikov” metrolla on vain kaksi vanhempaa murrosikäistä, kaikki muut ovat siirtyneet muualle. Ruokalassa käy noin 30-40 ihmistä päivässä. Tarkastajan listoilla on tällä erää 68. Suurin osa kävi jo viime vuonna, mutta on myös uusia lapsia, esimerkiksi veljekset Jablokov- Denis, Kirill ja Nikita. Pojilla ei ole äitiä. He asuvat isän kanssa. hän yrittää tukea poikia parhaansa mukaan. Jotta hän voisi elättää kolmea poikaansa hän joutuu tekemään paljon töitä. Hän ei käytännössä katsoen ole kotona ja pojat joutuvat pärjäämään yksin. Kaksi ruokalan lapsista ovat joutuneet kokemaan ”ikäviä” asioita. Tanja P:n isä ja Dima K:n äiti kuolivat. Dimalla on vielä nuorempi sisko Katja. Me emme, valitettavasti voineet auttaa lapsia maksamaan hautajaisia. Me ainoastaan pystyimme antamaan heille ruokaa. Näin monen ikävän uutisen jälkeen tekee mieli kirjoittaa jostakin hyvästä. ”Masha” turvakotiin on tullut kaksi uutta tyttöä: Ira ja Anja. Anja on 8-vuotias. Meidän entinen kasvattimme Marina pyysi jo kaksi vuotta sitten meitä auttamaan hänen sukulaistaan Anja P. Meidän sosiaalityöntekijämme lähettivät hänet parantolaan ja saivat hänelle lähetteen lastenkotiin sillä aikaa kun hän oli parantolassa. Tällä tavalla hän ehtisi aloittaa koulun ajoissa. Mutta äiti, joka on narkomaani ja isoäiti eivät tehneet mitään hänen hyväkseen. Marina, joka tiesi että sukulaiset eivät tee mitään, toi tytön turvakotiin. Toivomme että voimme yhdessä teidän kanssanne auttaa häntä niin että hänelle tulisi hyvä elämä. Pietarin lastensuojeluyhdistyksen työntekijät ja ”Masha” sekä ”Nadezda” turvakotien lapset. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄKIRJE 11/2002 Rakas ystävämme, Elämme nyt aikaa jolloin päivittäin tietoisuuteemme iskee katastrofi milloin mistäkin päin maailmaa, silti muistakaamme rajan toisella puolella olevia lapsia joita viime vuosiin ei (venäläisen tiedoituksen mukaan) yhteiskunnassa ollut olemassa, vaikka heitä näkyi Pietarissa kävellessä lähes jokaisessa lämpimässä metro-asemalla. Hyljättyinä yhteiskunnasta, jonka lastensuojelu-organisatio ei tuntenut muuta hoitokeinoa kuin sulkea kiinni saadut ”kasvatuslaitoksiin”. Vasta kun presidentti Putin sanoi että katulapsi-ongelmalle täytyy löytyä vastauksia, heräsi media asialle, aloitettiin ”puhdistuksia” toisin sanoen korjattiin talteen lapset jotka tavoitettiin ja vietiin valtion lastenkotiin jossa heitä kasvatettiin siten että heti kun tuli mahdollisuus he karkasivat takaisin kadulle. Katulapset ja heidän käyttö mm. rikollisena työvoimana on nyky-venäjän pahimpia sosiaalisia ongelmia. Venäjällä lapset joutuvat pakenemaan kodeistaan kaduille useimmiten vanhempien väkivallan, välinpitämättömyyden tai päihdeongelmien takia. Myös köyhyys häätää lapsia kaduille etsimään parempaa elämää. Kaduilla lapset ovat kuitenkin helppoja uhreja ja halpaa työvoimaa rikollisille. Päihteet, rikollisuus ja seksuaalinen hyväksi ovat monen lapsen kohtalona. Siksi työmme, vaikka se ei näy medioissa, on äärettömän tärkeää koska jokainen elämä on tärkeä, lapsissa on tulevaisuus, vastuumme läheisistä, avuttomista yhteiskunnan hylkäämistä pienokaisista on konkreettinen, ( jopa 5-6 vuotiaita on paljon katulasten joukossa) . Jo muutaman kuukauden liimanhaistelu aiheuttaa vaurioita lapsen aivoille, jonka johdosta rohkaisen jokaista järjestöä ja yksityistä ihmistä joka kokee näiden lasten auttamisen tärkeäksi tekemään parhaansa jotta länsimaisia turvakotijärjestelmiä saadaan toteutettua, osoituksena kasvatusmallista joka perustuu kristilliseen rakkauteen ja välittämiseen. Eräs osoitus tästä välittämisestä kun toistamiseen Pietarin suojakodeissamme kävi Martat suomesta opettaen lapsia leipomaan ja siivoamaan, ja voitte uskoa ystävät että sekä tytöillä että pojilla se päivä oli ikimuistettava kokemus. Toivotamme siunausta sinulle ystävämme ja pyydämme että muistat meitä ja lapsia rukouksissasi. Siunaavin terveisin Keijo Parkkunen sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi RAKAS YSTÄVÄ! Kun me aioimme kirjoittaa tätä kirjettä, päätimme kurkistaa arkistoon ja katsoa mistä kirjoitimme viime vuonna lokakuussa. Itsekin yllätyimme, että sekä tämän vuoden että viime vuoden kirje alkaa kertomuksella Lenasta ja Oksanasta. Kuten muistatte siskot siirrettiin viime vuonna sosiaalihotelli ”Unelmaan.” Hotellissa työskentelevien piti auttaa heitä saamaan asunto. Mutta osoittautui, että tämä järjestö kieltäytyy järjestämästä tällaisia asioita. Tänään Lenalla ja Oksanalla on huone, jossa he ovat kirjoilla yhdessä invalidi-vanhempiensa kanssa. Me emme halua, että tytöt joutuisivat asumaan psyykkisesti sairaiden vanhempiensa kanssa. Meidän täytyy kantaa taas vastuu heistä ja korjata valtion laitosten virheitä. Liikkuva ryhmä käy kerran viikossa partiolla. Äskettäin onnistuimme löytämään neljä poikaa ”Lenta” ja ”Supersiva” kauppojen vierestä. Pojat asuvat kotona, käyvät koulua, heillä ei ole pahoja tapoja, mutta kauhistuttava köyhyys ajaa heidät kadulle. Nämä pojat ovat kolmesta perheestä, joissa on monta lasta, isiä ei ole, äidit eivät ole töissä. Pojat kerjäävät kauppojen lähellä, että he voisivat ruokkia perheensä. Ruokalassa käy tällä hetkellä 50-60 ihmistä päivässä, tarkastajan listalla on 86. Kuten jo tiedätte, ruokalassa käy lapsia sosiaalisesti epäonnistuneista perheistä. Monet heistä eivät edes tiedä mitä tarkoittaa syntymäpäivien viettäminen. Siksi päätimme, että joka kuukauden lopussa vietämme kollektiivisesti kaikkien lasten syntymäpäiviä, jotka ovat syntyneet sinä kuukautena. Lokakuussa vietimme kahden pojan ja yhden tytön syntymäpäivää. Tänä lukuvuotena ”Masha” turvakotiin on otettu töihin uusi työntekijä, psykologi. Hänen nimensä on Svetlana. On vielä aikaista puhua tuloksista, mutta tytöt pitävät hänestä paljon. Suuret kiitokset avustanne ja rukouksistanne. Pietarin Lastensuojelujärjestön työntekijät ja turvakotien lapset. PIETARIN KATULAPSITYÖN YSTÄVÄKIRJE 12/2002 Rakas ystävämme! Tulin juuri 6:s tien reunasta, jossa olin opastamassa autoa joka oli hakemassa ruokaa Suomesta suojakoteihin. Kiitos Manna-avulle Nastolaan, joka suoritti ruoka- apulahjoituksen lapsille. Huoli päivittäisestä toimeentulosta saa henkilökuntamme Pietarista liikkeelle aamuvarhain, että joutuvat takaisin lasten pariin hyvissä ajoin ennen kuin he tulevat koulusta ja pääsevät nauttimaan juuri Suomesta saapuneista ruokatarvikkeista. Valitettavasti huolenamme tällä hetkellä on myös Masha tyttökotimme lämmitys. Vain puolet pattereista toimii ja osassa taloa ne ovat kylmät, mutta haluamme uskoa että patterit saadaan pian taas toimimaan. Mutta kadulla partiomme kohtaa toisenlaisen karun todellisuuden. Katulasten tila on monien merkittävien lapsia kohtaavien uhkien kauhistuttava kasauma, jota pahentaa kodin ja perheiden puuttuminen. Monia näistä lapsista käytetään hyväksi työläisinä tai heidät pakotetaan mukaan prostituutioon ja rikolliseen toimintaan. Huumeiden käyttö on yleinen, kovasta todellisuudesta ”pakenemisen” muoto monelle lapsille, jotka ovat kadulla. Lapset ”imppaavat” aineita karkottaakseen kylmän, nälän ja turruttaakseen säännöllisen hakkaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman henkisen kivun. On tärkeää, että katulapsiongelmasta puhutaan, ja toimitaan. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista koostuu 54 artiklasta jotka koostuvat asioista, jotka pitää ja täytyy olla jokaisen kansakunnan velvollisuus lapsia kohtaan. Esim: 6 artikla: 1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään. 2. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. 34 artikla: 1. Sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen: a) Lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin. b) Lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisessa toiminnassa. c) Lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistossa. 35 artikla: Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavalla uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta. Kuten nähdään, asiat ovat oikein kirjattu, mutta nyt edessämme on työkenttä johon tarvitaan toimijoita, ihmisiä joilla on rakkaus näitä lapsia kohtaan, koska vain välittäminen saa aikaan tuloksia, rukoilkaamme Taivaan Isältä johdatusta työssämme hengellisen laulun sanoin: ”Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie! Kätes voimakas turvaks anna, kun uuvun niin nosta ja kanna.” Kokkolan Sini-valkoenkelit ry järjestää taas avustuskuormamatkan Pietariin 03.-06.01.2003. Lähtö Kokkolasta klo. 16.00, reitti: Kokkola, Tampere, Mikkeli, Lappeenranta, Pietari. Myös ko. kaupungeista voi hypätä kyytiin. Pietarissa vierailemme tyttö- sekä poikakodissa ja tapaamme katulapsia. Matkan hinta: 138 euroa, johon sisältyvät bussimatkat, ryhmäviisumi, majoitus, aamupala, yksi iltapala, kaupunkikierros. Matkalle voidaan ottaa mukaan 25 henkilöä. Ota yhteys pikaisesti, niin saadaan ryhmäviisumi ajoissa kuntoon, matka tehdään modernilla linja-autolla. Soita Ulla Mattson, 050 366 8841 klo. 14.00 jälkeen. Pietarin Katulapset ry:n puolesta siunattua Joulunaikaa kaikille. Keijo Parkkunen Puheenjohtaja Sähköposti: keijo.p@pp.inet.fi |
